Pyöräkuumetta

Viime aikojen liikkumisista ei ole oikein mitään mitä kirjoittaa, niin pitää vähän muistella menneitä.

Vuonna 1991 Tiilikaisen Matti haastoi veljensä Sepon sekä serkkunsa Ekan ja Jarin triathlonkisaan. Matti oli tuohon aikaan huippukuntoinen maratoonari ja hänen tavoitteenaan lienee ollut saada luotua liikunnan kipinää myös rapakuntoisiin sukulaisiinsa. Siinä hän myös onnistui.

Haasteeseen tartuttiin ja suorituspaikatkin oli jo valmiiksi mietitty. Tapahtuma nimettiin Risulan triathloniksi Tiilikaisten mökin mukaan. Mökki sijaitsi Vuorelassa ja Kallavedessa suoritettu uintimatka lienee ollut noin 500 m. Pyöräilyosuus oli Vuorelasta Nilsiään, matka noin 45 km ja juoksu 13,5 km mökillemme Tervaniemeen. Polkupyörien tasossa ei ollut kehumista. Ehkä parhaimmasta päästä oli oma kymppivaihteinen retkipyöräni ja toisessa äärilaidassa oli Matin natiseva munamankeli.

Huonona uimarina pääsin lähtemään pyöräilyosuudelle viimeisenä, mutta niin vain Siilinjärven jälkeen alkoi miehiä tulla yksi kerrallaan selkä edellä vastaan ja saavuin Nilsiään ensimmäisenä. Kovin suuri yllätys ei ollut se, että Matin pyörästä oli rumpu hajonnut 10 km ennen Nilsiää, joten pyörä oli lentänyt lepikkoon ja matka oli jatkunut juosten. Maaliin saavuttuani Matti oli jo perillä, mutta koska hän ei pyörän hajoamisen jälkeen ollut kiertänyt virallista reittiä, hänen suorituksensa hylättiin ja sain tuuletella voittajana.

Seuraavana vuonna sitten osallistuttiin jo Arctia triathlonin kuntosarjan joukkuekisaan. Tämä tapahtuma tunnetaan nykyisin Kuopio triathlonina. Juokkueemme nimi MekaS-sport oli Matin keksimä ja muodostui nerokkaasti joukkueen jäsenten etunimistä. Osuudet oli helppo jakaa, Seppo parhaana uimarina hoiti ensimmäisen osuuden, minä pyöräilin ja Matti juoksi. Joukkueita oli useita kymmeniä ja sijoituksemme oli muistaakseni 14. eli ihan hyvin meni. Tosin Matti 5 km juoksuosuudella taisi nostaa sijoitustamme ainakin kymmenellä pykälällä.

Epäselvä kuva Arctia triathlonista. Olin saanut alleni jo kilpapyörän, italialaisen Olmon.

Seuraavana vuonna Risulan triathlon vielä uusittiin ja kun Matillakin oli jo parempi pyörä, ei voittajasta ollut epäselvyyttä. Tästä kisasta löytyy tilastoituna oma loppuaikani 2:54:47, joten aivan rapakunnossa ei enää oltu.

Sen jälkeen juoksu alkoi viedä vuosi vuodelta enemmän ja pyöräily väheni. Viime vuodet Olmo onkin saanut levätä rauhassa täysin käyttämättömänä. Nyt kun pitemmät juoksut alkaa olla juostu ja pyöräily on huomattavasti lonkkaystävällisempää, tekee mieli palata vanhan harrastuksen pariin. Olmo vaatii kuitenkin päivittämistä ja pyöräkuume on kova. Polkupyörien kehitys on mennyt huimasti eteenpäin ja tarkoitus on nyt keväällä hommata uusi maatiepyörä. Valinnanvaraa on liiankin kanssa ja paljon on mietittävää, miten saa hinta-laatusuhteeltaan sopivan pelin. Olen kuitenkin sitä mieltä, että harrastus vaatii kunnon välineet, joten aikalailla pyörään joutuu panostamaan. Kuitenkaan ei saa päästä unohtumaan, että tärkeintä on se mitä pyörän päällä on. Joka tapauksessa olen sopinut että pääsiäisen jälkeen menen käymään täällä. Chebici on italiaa ja tarkoittaa suomeksi "Vau mikä fillari".