Yhteenvetoa

Vuoden 2012 liikunnat ovat Crevin kymppiä vailla paketissa. Juoksua tuli yhteensä 3304 km, joka on hieman edellisvuotta enemmän, joka taas oli huonoin vuosi ultraharrastuksen aloittamisen jälkeen.

Vuoteen mahtui viisi puolimaratonia, joista peräti neljä Espanjassa. Alkuvuodesta juostut Santa Pola, Mazarron ja Orihuela menivät hyvin, syksyn Kuopiokin vielä kohtalaisesti, mutta tässä viimeisessä Aspen puolikkaassa ei enää ollut kehumista. Toukokuun hölmöily aiheutti aikamoisen itsekritiikin paikan, mutta kun murtuneet kylkiluut parantuivat, into oli taas kova. Pekan Pyrähdys 50 km, Kivitippu Ultra 69 km ja Wiha 50 km olivat vuoden pisimmät kilpailuni. Varsinaisia maratoneja oli kolme: Varpaisjärvi, Hämeenlinna ja Jyväskylä. Viimeisessä sain kolme ja puoli tuntia alitettua, vaikka takareisiongelmat alkoivatkin jo vaivata. Wihan jälkeen olin kypsä menemään asiantuntijoiden pakeille ja vaivan syy löytyi alkavasta lonkan nivelrikosta.

Samantien voin kelata asioita hieman taaksepäin. Liikuntaa on nyt tullut harrastettua tasan 20 vuotta. Alusta lähtien olen pitänyt tarkkaa kirjaa liikkumisistani, joista alla grafiikkaa.

Juoksua on kertynyt yhteensä 39058 km eli maailman ympärysmatka on edelleen hieman vajaa. Ensimmäisen maratonini juoksin 35-vuotiaana v.1993 ja seuraavana vuonna opetettelin myös luisteluhiihdon. Alkuvuosien määrät olivat varsin maltilliset, mutta vuosi vuodelta juoksukilometrit nousivat ja hiihto jäi kokonaan. Ultraharrastus toi sitten vielä reippaan pomppauksen ja v.2010 lähenneltiin jo viittätuhatta kilometriä. Ennätykseni menevät varsin loogisesti vuosikilometrien suhteessa: puolikas 1:29:41 (2006),  maraton 3:08:54 (2008), 100 km 9:16:18 (2010) ja 24 h 190,692 km (2011). Vuorokauden tulosta lukuunottamatta olen varsin tyytyväinen ennätyksiini ja niistä ei ole jäänyt mitään hampaankoloon.

Kaksi vuotta sitten koettu Spartathlon oli myöhäissyntyisen kuntoilijan täyttymys ja haaveilin sinne vielä kerran lähteväni. Kun isäni täytti viisikymmentä,sen ajan tavan mukaisesti metsäyhtiön herrat kantoivat hänelle lahjaksi kiikkutuolin. Juostessani ensimmäisen sadan kilometrin kisani olin 49-vuotias, Spartathlonissa olin 52 v. ja nyt muutama vuosi myöhemmin en vieläkään tunne itseäni vanhaksi. Iän puolesta en näkisi estettä Spartaan lähtemiselle, mutta loppuvuoden lonkkaongelmat kuitenkin muuttivat mieleni ja realistina voin nyt todeta että pitempien juoksujen osalta on aika antaa periksi. Monet seikat puoltavat tätä päätöstä ja jotenkin se tuntuu helpottavaltakin. Kuntoilu kuitenkin jatkuu ja tulevina vuosina aion toteuttaa monta kertaa aikomani lajien monipuolistamisen. Toivottavasti jatkossa excel-taulukosta kohoaa myös hiihto- ja pyöräilypalkit. Se täyttyykö sadan maratonin tavoite, jää nähtäväksi, stressiä siitä en aio kantaa.

Siirtymisestä maratoneista ultramatkoille kiitän itseäni. Lajitovereita ei lähiseuduilla ollut ja päätöstäni osallistua v.2007 Masokistin Unelmaan taidettiin pitää vähintäänkin kyseenalaisena. Onnistumisen kautta ultrista kuitenkin löytyi aivan uusi ulottuvuus juoksuun. Fyysisten ja varsinkin henkisten voimarajojen etsiminen on ollut varsin palkitsevaa. Hienoa on jos esimerkilläni olen pystynyt rohkaisemaan ystäviäni kokeilemaan rajojaan ja osallistumaan ultrakisoihin. Kuopiossakin heitä on jo useita ja lisää on varmasti tulossa.

Hyvää Uutta Vuotta lukijoilleni! Täällä nautiskellaan huomenillalla Crevillenten kympin erityistunnelmasta.

Pyöräilyä

Katumaasturini viettää jo kolmatta talvea Torreviejassa. Pyörä on syksyisin Mikon kyydissä tänne tullut ja keväällä samassa kyydissä palannut takaisin Suomeen. Omat pyöräilyt ovat viime vuosina jääneet varsin vähiin, joten eilinen Peten ja Retun kanssa tehty 75 km pyöräretki tuntui sellaisissa lihaksissa, joita juoksutreeneissä en ole tiennyt omistavanikaan.

Kanavaa pitkin ajettiin ylhäällä sijaitsevan tekojärven Embalse de la Pedreran ymräri ja Torrementon pikkukylästä käännyttiin reippaaseen ylämäkeen kohti Rebaten viinitarhoja.

Reiteissä riittää haastetta myös pyöräilijöille, joita täällä näyttää olevankin huomattavasti enemmän kuin juoksijoita. Tiet ovat osittain varsin kapeita, mutta hyvin autoilijat ottavat pyöräilijät huomioon ja ohitukset tapahtuvat turvallisen tuntuisesti.

Pete on ostanut maantiekiitäjänsä paikallisesta urheiluliikkeestä ja polkaisi kevyesti meitä ylämäkien päälle aina odottelemaan. Sen verran pyöräilystä taas innostuin että ajatukset kunnollisen maantiepyörän hankkimisesta vahvistuivat.

Kohtalaisen rankasta pyöräretkestä huolimatta varsin vähillä kolotuksilla pääsin tänä aamulla sängystä ylös ja Helenan kanssa lähdettiin päivän juoksulenkille.

Eilinen kohtalaisen kova tuuli oli tyyntynyt ja aivan mahtavassa talvisäässä hölkkäiltiin kanavan vartta etelään kohti Pilar de Horadadan kaupunkia.

Elintaso näyttää hieman elpymisen merkkejä ja monta vuotta keskeneräisenä olleet rakennukset ovat saaneet eloa.

Horadadan Mercadonan invalidipaikalla hieman tankkailitiin ja matkaa jatkettiin kohti kotia Los Altosiin. Leppoisan päivän saldoksi kirjattiin juoksua 31 km.

Huomenna voinkin sitten pitää ansaittua vapaapäivää ja vaikka piirrellä pirullisia koordinaatteja valmennettavani harjoitusohjelmaan. Lomalukemisena oleva Maaninkavaara antaa siihen hyvin pontta. Crevillenten Uuden Vuoden juoksun jälkeen Helenalla onkin edessä tehoviikko, jossa aikaa ei enää otetakaan totutun tapaisesti aurinkokellolla.

Espanjalainen joulu

Pitkät pyhät eivät täällä pahemmin rasita, joten joulun vietto sujui kätevästi. Espanjalaiset eivät toista joulupäivää tunne ja tänään on ollutkin jo normaali arkipäivä. Jouluaattona juostiin ison suolajärven ympäri, sen jälkeen saunottiin ja syötiin porukalla hyvin. Helena loihti hienon menun, jossa perinteisiä jouluruokia ei ollut ainuttakaan. Sen verran joulutunnelmaa meillä kuitenkin oli, että Skypen kautta saatiin Suomesta kitarasäestys Jouluyö, Juhlayö yhteislauluumme.

Takanamme olevat kinokset eivät ole lunta vaan suolaa. Torreviejan ilmaston sanotaan olevan maailman terveellisintä  juuri suolan ansiosta. Tämä on tullut konreettisesti todettua ainakin ihon hyvinvointina. Eilinen oli pilvinen päivä, mutta tänään sää jatkui taas totutun aurinkoisena. Joulukuun aikana täällä ei kuulemma ole satanut kertaakaan. Öisin ilmanala tosin on kostea ja pyykkejä on turha ollut ulos ripustella.

Viidesosa lomasta on jo takana. Juoksua on tullut vain reilut sata kilometriä, joka on edelliskertoihin verrattuna todella vähän. Viime yönä nukuttiin reilu 10 tuntia ja aamulla olo oli tosi virkeä lähtemään kuvassa näkyvälle baanalle. Nopesti tuli kuitenkin taas todettua että ei vaan kulje ja huomenna aionkin harrastaa liikuntaa pyöräilemällä ja ottaa hieman etäisyyttä koko juoksuun.

Helenalla sen sijaan alkaa kulkea. Nyt hän on pientä nenän vuotamista lukuunottamatta saanut olla terveenä ja puhkuu treeni-intoa. Jatkossa taidankin keskittyä hänen valmentamiseensa.

Sen verran juoksukuntoa sentään riitti että tänään käytiin vajaan kymmenen kilometrin päässä San Miguelin kaupungin kupeessa sijatsevalla vanhalla linnakkeella. Monta kertaa aikaisemminkin ollaan läheltä juostu, mutta perillä ei olla aikaisemmin käyty. Linnan pihalla olevassa ravintolassa hieman tankattiin ja paluumatkan myötätuulessa aurinko hehkutti niin kuumasti että kotiallas jälleen kutsui.

Aspe

Juoksukilpailuja täällä Espanjassa riittää. Tänään auringon noustessa lähdettiin kolmen auton letkassa kohti Aspen kaupunkia, jossa järjestettiin puolimaratonin ja 11 km kilpailut. Sää oli jälleen kerran ihanteellinen, aurinko paistoi mutta ilma ei ollut liian kuuma. Espanjalaisten kisajärjestelyt sujuivat taas moitteettomasti ja 14 € osallistumismaksulla sai jälleen teknisen T-paidan sekä kassillisen syömistä. Aspen reitti oli mutkainen ja muutenkin varsin haastava. Reitin haastavuus ei muuta sitä tosiasiaa että oma huono kunto tuli konkreettisesti todettua. Viiden minuutin keskivauhtikin oli tänään ylivoimaista ja loppuaika 1:46:xx kertoo kaiken. Aivan viimeistä itsensä rääkkäämistä ei tänään haluttanut ottaa ja parasta päivässä olikin että kohtalaisen kivuitta sain lenkin ympäri juosta.

Valitettavasti kovin tykkimme Retu oli vammalistalla, mutta toisaalta sen vuoksi saimme alla olevat kuvat.

Yhdeksän Caffilaista ennen starttia

Miklos on hyvässä kunnossa, 1:36:xx



Peten kanssa mentiin alkumatka samaa vauhtia




Helena suorastaan lentää 

Retu oli viritelllyt suomalaiskannustuksia



Viimeisessä ylämäessä alkoi jo Helenallakin matka painaa

Feliz Navidad

Loistavat olosuhteet ovat houkutelleet kahteen päivään tuplaamaan joulukuun juoksukilometrit. Tutulle kastelukanavalle suuntautuneesta lenkistä muodostui hieman suunniteltua pitempi, mutta tällä kertaa voimat riittivät kotiportille saakka. Huomenna onkin sitten aikainen herätys kun Aspen puolikkaan startti on jo klo 10:30 aamulla.

Joulun läheisyys näkyy Espanjassakin, vaikka heidän suurin joulujuhlansa taittaa ollakin vasta loppiaisena. Kaupungin kirkkopuistoon on rakennettu joulun pienoismaailma ja kaduille on viritelty jouluvaloja. Oma joulumme vietetään perinteisen matalalla profiililla ja kun asuntomme vieressä oleva Consum on jouluaattonakin klo 19:30 asti auki, joulueväät ehtii hyvin ostamaan silloinkin.

Torreviejan kirkko jouluvalaistuksessa

Helenan kanssa toivotamme Josen laulun myötä Hyvää ja Rauhallista Joulua!

Ensimmäinen juoksupäivä

Täällä aletaan pikku hiljaa pääsemään asiaan. Aikaisemmin täällä ollessa on usein tullut tunne että lenkkiä ei millään raskisi lopettaa. Tänään ei siitä tunteesta ollut pelkoa, vaan viimeiset kilometrit 26 km lenkistä oli jo melkoista vääntämistä. Juoksemattomuus tuntuu, mutta se nyt ei ollut mikään yllätys. Positiivista kuitenkin oli että fysioterapiassa irroiteltu lonkka ei häirinnyt menoa ollenkaan.

Ensimmäinen välietappi oli Retun ja Ellun asunnolla

Tässä näkymä heidän kattoterassiltaan

Matka jatkui Mikloksen merenrantatalolle

Miklos toi saunan mukanaan Suomesta

Riku hymyilee

Välillä juostiinkin



Pitkäletti keskellä olen minä



Retun pohjevamma estää tällä hetkellä juoksun



Kotialtaassa on kylymää vettä

Huomenna jatketaan huonon kunnon kohentamista ja sunnuntaina onkin sitten jo ohjelmassa Aspen puolimaraton. Voipi käydä niin että taas joutuu juoksemaan kovempaa kuin jaksaakaan.

Kesäkelit

Kätevästi vaihtui olosuhteet Kuopion pakkasista Torreviejan pehmeän samettiseen ilmastoon. Eilen vielä täysi päivä töissä ja nyt ensimmäinen pieni lenkki ihanteellisessa säässä jo takana. Aamulla tultiin Norwegenian lennolla ja Retu oli Touranilla sovitusti meitä Alicanten kentällä vastassa. Loma on vihdoin alkanut ja tuntuu tosi mukavalta unohtaa työkiireet seuraavaksi viideksi viikoksi. Ja erityisen mukava on olla jälleen täällä Torressa.

Vuokra-asunnon sijainnin suhteen palasimme viime talven La Matan "harharetken" jälkeen tutulle Los Altosin mäelle. Normaalista espanjalaisasunnosta poiketen nyt meillä on extrana myös pieni sauna. Tuskinpa tätä lämpöaaltoa viittä viikkoa kestää, joten sauna voi kylminä iltoina olla hyvinkin tarpeen. Retun ja Ellun asunto sijaitsee La Zeniassa, jonne on tästä matkaa noin neljä kilometriä ja Mikon merenrantalukaaliin muutama kilsa enemmän.

Aina tänne tullessa juolahtaa mieleen ensimmäinen kerta kun tulin tänne yksin ja tapasin Mikon. Kun ehdottelin uudelle kaverille pitkää hidasta lenkkiä, hän sanoi ettei osaa juosta kuin lyhyttä lenkkiä ja aina kovaa. Mutta hyvinhän tuo oppi pitkät lenkitkin. Ja kyllä siinä väkisin oppii myös hitaan juoksun kun tarpeeksi pitkälle lenkkiä jatkaa. Siitä on nyt aikaa viisi vuotta ja Mikko on tällä välin kasannut ympärilleen jo kokonaisen juoksuklubin Club Atletismo Finlandia Torreviejan. Tänä iltana muistellaan kuluneita vuosia ja vietetään Caffin pikkujoulua. Mennään porukalla Abbey-ravintolaan syömään ja sen jälkeen Peten ja Sarin luokse saunomaan.

Kotioven edessä lenkille lähdössä

Fysioterapiaa

Edellisestä postauksesta on kulunut reilut pari viikkoa, joten lienee aika hieman päivittää tietoja. Jalkavaivojeni syy on paikallistettu lonkkaan ja röntgenkuvien perusteella lääkärin lausunto on tyly: oikean lonkkanivelen alkava nivelrikko. Jotenkin osasin sen suuntaista odottaa eikä tämä ole minulle mikään katastrofi, vaikka selvää on että ei sitä paranemaankaan saa. Asiat on kuitenkin laitettava tärkeysjärjestykseen ja tämä ei ole mitään moneen muuhun parantumattomaan sairauteen verrattuna.

Fysioterapia aloitettiin ja sillä pyritään saamaan liikettä lonkkaan. Lääkärin mukaan juoksukilometrejä on vielä edessä, mutta itse olen hieman miettinyt juoksun tai ainakaan ultrajuoksun järkevyyttä tässä tilanteessa. Vaikka liikuntaa yksimielisesti asiantuntijoiden puolesta nivelrikkoiselle suositellaankin, on selvää että ainakaan asfaltilla iskutus ei siihen ole parasta lääkettä. Lähipiirissä on esimerkkejä nivelrikon muuttumisesta leposäryksi ja se ei ole herkkua. Oikeastaan yhtään hullumpi ajatus ei ole, jos lähes parikymmentä vuotta vanha - nyt jo muutamia vuosia toimettomana varastossa roikkunut - maantiekiitäjä Olmo vaihtuisi ensi keväänä hieman nykyaikaisempaan menopeliin. Ennen sitä, vajaan parin viikon päästä lähdetään Espanjaan ja siellä on tarkoitus vielä juoksua vammojen ehdoilla harrastaa. Muutama kisakin on tarkoitus käydä ja ainakin Crevillenten uuden vuoden juoksuun on pakko päästä.

Tänään juostiin perinteinen Itsenäisyysmaraton reilussa pakkasäässä. Maratonin järjestelyvastuu oli siirtynyt Kuopion Seudun Veteraaniurheilijoilta Kuopion Reippaalle. Käytännössä lähes kaikki talkoolaiset taisivat kuitenkin olla vanhoja vuosikausia mukana olleita ja minutkin pestattiin extempore kierroslaskentaan. Kovasta kelistä huolimatta puolikas voitettiin 1:15 ajalla ja maratonkin mukavasti alle kolmen tunnin. Meidän perheestä Helena osallistui maratonille, mutta hän lopetti umpijäässä kolmenkympin jälkeen.

Juhlapäivän kunniaksi Maamme-laulu

Tämä Joulupukki on juossut yli 200 maratonia

Joensuu Night Run 12 h

Ajellessa pilkkopimeässä vesisateessa Joensuuhun, juokseminen sisätiloissa tuntui varsin hyvältä idealta. Ja mitäpä muutakaan tekemistä lauantain ja sunnuntain välisenä yönä olisi. Joensuu Areena loi hyvät puitteet tapahtumalle ja kaikkki toimi järjestelyjen puolesta moitteettomasti. Järjestäjät lienevät odottanneet hieman suurempaa juoksijajoukkoa, mutta 47 startannutta takasi kuitenkin sen, että järjestävä seura Kataja lupaili tapahtumalle jatkoa vuoden päästä. Hienoa että ultrakisoja aletaan saada Itä-Suomeenkin ja toivottavasti saadaan vakiinnetuksi 6 h keväällä Kuopioon ja 12 h syksyllä Joensuuhun.

Areenan mondolla tehtiin kovia tuloksia, joista huippuna Satu Ovaskaisen ja Janne Klasilan toimesta juostut sisäratojen Suomen ennätykset. Ja kaiken kaikkiaan varsin onnistunut kisa kun 90 % startanneista pysyy radalla koko 12 tunnin ajan.

Tämä kolmikko ei liikoja jännittänyt

Huoltaja valmiina urakkaansa

Juha ja Niina hieman ennen starttia. Molemmilta oikein onnistuneet juoksut.

Omien herkkujen virityksiä

Startti klo 20:00
Lähtölauksen ampui haulikolla Jukka Keskisalo

Jarmo ei omien sanojensa mukaan keksinyt tarpeeksi hyvää syytä keskeyttää

Petteri juoksi järkevästi mutta reisivamma pakotti lopettamaan kesken

Juoksijat pystyivät seuraamaan etenemistään live-taululta

Niina on iloinen, vaikka vaikeuksiakin yöllä oli

Ultran voi juosta myös paljain jaloin

Oma juoksuni meni päärynän syönniksi

Jos nyt sitten jotain omasta tilanteestani. Kisan alle sairastettu kahden viikon flunssa ja kolmen viikon täydellinen juoksutauko takasivat sen että hauskanpito juoksusta oli kaukana. Lopputuloksissa oleva 50 km aika 5:49 kertoo kaiken. Ensimmäisen kerran ultrakisassa kävi niin, että huoltajani pyysi minua tulemaan pois radalta. Tiskijukkakin huomasi surkean tilanteeni ja soitti minulle viimeisille kierroksille Bluesia Pieksämäen asemalla.

Aivan kokonaan huonon kunnon piikkiin juoksuani ei kuitenkaan voi pistää. Kolmen viikon lepo ei auttanut vaivoihin ja parin tunnin juoksun jälkeen askeleeni meni taas ontumiseksi. Pakotus alkaa perskannikasta, josta se siirtyy etupuolelle nivuseen. Rytmin vaihto tuntuu siihen vähän auttavan, mutta Joensuussa ei siihenkään voimat juuri riittäneet. Vaiva on hankala, sillä levossa siitä ei ole mitään tietoa.

Se hyvä puoli Joensuun kisassa oli, että se antoi minulle viimeinkin kimmokkeen hakea vaivoihin ammatilaisten apua. Eilen kävin urheilulääketieteen erikoislääkärillä ja tänään sitten läpivalaisussa. Torstaina jatketaan ja vaivan syy selvitetään. Jos ja kun vielä joskus starttaan ultraan, se tapahtuu vasta sitten kun olen terve ja hyvin treenannut. Viiden viikon Espanjan leirille lähdetään ilman erityisiä tavoitteita, sillä poistatin nimeni E24:n jonotuslistalta. Lomaa tässä joka tapauksessa jo odotellaan.

Joensuu 12 h tulokset

Alla järjestäjien video viimeisistä minuuteista

Flunssailua

Kovin on ollut flunssaista aikaa. Wihan alla olin viikon flunssassa ja nyt alkuviikosta salama iski toisen kerran samaan kohtaan. Flunssani ovat kuumeettomia, mutta kurkkukivun, nuhan ja yskän sekoitus vie vedon pois ilman kuumettakin. Kun aivan petipotilaana ei ole, töissä olen ollut yhtä sairaspäivää lukuunottamatta. Senkin päivän käytännössä tein etätöitä kotoa käsin. Tekemättömät työt kuitenkin edestään löytää.

Viikko aikaa Joensuun kisaan ja eihän tässä mistään valmistautumisesta voida puhua. Wihan jälkeen olen saanut tehtyä ainoastaan yhden mattotreenin ja marraskuun juoksukilometrit ovat pyöreä nolla. Jos entiset merkit paikkansa pitävät, flunssasta kuitenkin alkuviikosta toipuu, joten todennäköisesti viivalla ollaan. Alunperinkään mitään tulostavoitteita ei ollut, joten lähden nauttimaan tunnelmasta ja lopputulos on sitten mikä on. Tämä vuonna juoksua on kertynyt noin 3000 km, joten niillä pohjilla mennään. Ja onhan tässä sairastelussa ollut se hyvä puoli, että jalat ovat saaneet levätä.

Tällä hetkellä Joensuun lähtölistassa on viiden kuopiolaisen nimi. Uskon kuitenkin että kuopiolaisten osallistuminen tuosta vielä muutamalla kasvaa. Harvoin Suomessa järjestettävä 12 h on nyt naapurikaupungissa, joten missään nimessä ei kannata jäädä pois, vaikka ei aivan priimakuntoiseksi itseään tuntisikaan. Rohkeasti mukaan vaan, kaikki ovat yhtä aikaa maalissa. Mielenkiintoista on seurata, miten kuopiolaiset pärjäävät. Veikkaukseni on että ainakin yhdeltä ultradebytantilta on odotettavissa kova tulos. Viikon päästä sunnuntaiaamuna ollaan viisaampia.

Reilu viisi viikkoa kesälomaan

Wiha

Tällä kertaa Wihan kilometrit juostiin reippaassa pakkassäässä. Aamulla Tampereella oli pakkasta lähes kymmenen astetta, josta se sitten päivän mittaan lauhtui. Kylmä keli aiheutti hieman arpomista vaatetukseen, mutta lopulta läksin varsin kevyellä varustuksella matkaan ja vaikka alussa hieman palelikin, valinta oli hyvä. Reitti oli osittain hieman liukas, mutta omassa hitaassa vauhdissani siitä ei juuri haittaa ollut.

Wihan kilpailumatkat ovat 100 km, 50 km, 2 x maraton, puolimaraton ja nonstop. Kun Joensuun kisaan on kolme viikkoa aikaa, 50 km sopi minulle nyt hyvin. Tarkoitus oli juosta tasaista hieman alle kuuden minuutin kilometrivauhtia ja kun Ahlholmin Tuulalla oli samanlaiset suunnitelmat, juostiin koko ajan yhtämatkaa. Matka taittui rattoisasti ja tasaista vauhtia onnistuttiin pitämään hyvin. Hieman huolta aiheutti taas oikea takareisi, joka alkoi vaivaamaan kolmenkympin jälkeen. Juoksemaan sillä kuitenkin kohtuullisesti pystyi ja maaliin tultiin ajassa 4:48:35. Jarmo toi 50 km voittopokaalin Kuopioon hyvällä ajalla 3:41:58. Täällä Wihan tulokset.

Hieman hytisyttää ennen starttia

Talvikelissä mennään

Kolme viikkoa Joensuun kisaan ja taktiikka sinne on tehty. Kuopio-hallissa on hieman alle kuuden minuutin tasaista vauhtia harjoiteltu ja sitä samaa on tarkoitus noudattaa Joensuussakin. Radan pituus siellä on 325,336 m ja sen mukaan teen vauhtitaulukot. Huoltajan tehtävä on sitten vahtia että juoksija myös pysyy suunnitelmassaan. Ensimmäiseksi pitää kuitenkin takareisi saada kuntoon ja siihen on tarkoitus näinä viimeisinä viikkoina panostaa. Puoli vuorokautta on niin pitkä aika juosta että valmiita vammoja ei saisi olla.