Kiirettä pittää...

lomalaisella kun ei tahdo joutaa blogia päivittämään.

Tiistain aktiviteettina polkaistiin Mikon ja Retun kanssa reipas pyörälenkki. Vaikka omaan mittariini ei tullut kuin 125 km, reittiin osui peräti kuusi kaupunkia. Aamu tuntui niin viileältä että ensimmäisen kerran tällä reissulla jouduin turvautumaan pitkiin trikoisiin. Päivä kuitenkin lämpeni taas mukavasti, joten iltapäivällä ne sitten jo tuntuivatkin turhan kuumilta.

Samana päivä Helena ja Tuula juoksivat 3x15 km ultraintervallin, jossa startit olivat kolmen tunnin välein, klo 9, 12 ja 15. Ensimmäinen veto oli mennyt kilometrin pitkäksi, joten päivän saldoksi heille tuli 46 km. Mukavaa että Tuula on ollut täällä Helenan kanssa pitkillä lenkeillä ja tämäkin harjoitus oli Helenalle aivan uusi kokemus. Ja kuulemma oikein mukava.

Tuula omaa kovat meriitit ultrajuoksussa. Vuonna 2008 hän selvitti ensimmäisenä suomalaisena naisena Spartathlonin ja on sen jälkeen uusinut saman tempun kolme kertaa. Ja historiaa hän on tehnyt myös Unkarissa, jossa Tuulalla on Balatonfuredin 48 h voiton ansiosta hankittu oma trail.

Eilen illalla klo 18 tätä aikaa avautui Spartathlon 2014 ilmoittautuminen. Aiheeseen paneuduttiin asiaan kuuluvalla hartaudella ja hyvin homma onnistuikin. Kovasti mietittiin, montako nimeä sinne lähetetään, mutta tarkemmin asiaa harkittuamme ilmoitettiin vain se, jolla ei ole Steinburg tölkkiä (näkyvissä). Jarmon meriitit ilmoittautumiseen olisivat riittäneet, mutta selkätoipilaana hän päätti jättää vielä väliin. Omat näyttöni Spartaan ovat jo menneet auttamattomasti vanhaksi...

Tänään me Masan kanssa vaihdettiin lajia ja käytiin pelaamassa lentopalloa. Pelipaikka on Torreviejan suolakuljettimien vieressä oleva ranta ja peliporukka lienee lähinnä suomalaisia eläkeläisiä, jotka asuvat vakituisesti Torreviejassa. Muutamalle peli tuntui olevan varsin totista touhua ja peliohjeita sateli yhtenään. Oma pelini meni juuri niin kuin sen lähes 30 vuoden pelitauon jälkeen voi arvata menevän. Tulipahan vietettyä tämän loman pisimmät kaksi tuntia. Huomenna on kuitenkin tarkoitus palata tutun harrastuksen pariin ja ihan koko päiväksi.

Sillä aikaa kun me pelattiin, tytöt lähtivät juoksemaan ja me sitten pelin jälkeen heitä autolla etsimään. Viimein heihin näköyhetys saatiin kun he olivat palaamassa rantaa pitkin Guardamarin majakalta. Heidän 25 km lenkkinsä näytti päättyvän mereen.

Ennen joulua tuli herjailtua, kun Retu ei oikein tahdo combipyörällään pysyä meidän maantiepyöräläisten mukana. Pitkään miehen hermo kesti, mutta kuten kuvasta näkyy, ei kuitenkaan loputtomiin. Voipi käydä niin että seuraavalla lenkillä ollaan Mikon kanssa helisemässä.