Ultrajuoksua blogin päivitys päättyy

Ultrajuoksua blogi alkoi puolittain vahingossa reilut kuusi vuotta sitten. Ahkerampi päivitys alkoi v.2008 joulukuussa, kun olin Torreviejassa treenaamassa toiseen E24 h kisaan. Nettibaarista lähetin aina "iltauutiset" läheisilleni ja samalla huomasin blogini saavan enemmänkin lukijoita.

Postauksia on ollut reilut 200 ja vierailijoita vanha blogi mukaan lukien noin 35000. Itse koen kehittyneeni kirjoittajana ja blogitekstien tuottaminen on ollut enimmäkseen antoisaa. Olen kirjoittanut harjoittelustani, hurahtamisesta ultrajuoksuun ja joskus ohi aiheestakin. Nyt kun olen siirtynyt kuntoliikkujaksi, kiinnostavien postauksien tuottaminen alkaa olla hankalaa ja käydä jo hieman rasitteeksikin. Haluaisin säilyttää tason kirjoituksissa, mutta kun ei ole oikein mitään järkevää kerrottavaa, en näe enää syytä pitää blogia. Aika aikaansa kutakin ja nyt on aika viedä tämä blogi päätökseen.

Kiitän kaikkia lukijoitani mielenkiinnosta. Olen usein herkistynyt kyyneliin lukiessani kommenttejanne. Vaikka harjoittelussa olen aina ollut oman tieni kulkija, toivottavasti olette saaneet uskoa ja innostusta myös omaan tekemiseenne. Juoksu on lopulta kuitenkin hyvin yksinkertaista. Kiitän myös läheisiäni kannustamisesta kirjoittamiseen. Äidinkielen kertaus on ollut tarpeellista.

Tällä hetkellä mieli on haikea, mutta samalla myös helpottunut. Ultrajuoksua savolaisittain vaikenee - liikunta jatkuu.

Ukin tyttö

Loppujorinat

Eilen juostiin Santa Polan puolimaraton. Aika monessa kisassa olen vuosien varrella täällä ollut ja nyt oli ensimmäinen kerta kun kisapäivänä satoi. Ei sade juoksua haitannut, mutta ennen kuin juoksun jälkeen oli saanut kuivat vaatteet päälle, kylmä ehti puistella kunnolla.

Oma juoksuni lähti ihan mukavasti liikkeelle ja viiden kilometrin kohdalla heitin hanskat sekä buff-huivin kierrätykseen. Ajattelin että tästähän tämä lähtee. Parin kilometrin päästä jo kaduin tekosiani. Tavoitteena olleeseen viiden minuutin keskivauhtiin ei ollut mitään mahdollisuuksia ja lopulta sai olla tyytyväinen että pääsi maaliin.

Kuvassa Olli ja Uuno Veterano F sarjan palkintojen jaossa. Pitää sanoa että on ne perhanan kovia. Näihin kestävyysjuoksuun intohimoisesti suhtautuviin persooniin on ollut ilo tutustua näillä Torren reissuilla.

Tulospalvelu on oli järjestetty numerolapun taakse kiinnitetyllä My Laps systeemin sirulla ja eihän se ihan putkeen mennyt. Hyvärisen Vesa ei saanut loppuaikaa ollenkaan ja ei muidenkaan ajat täsmänneet järjestäjien kelloon, joka näytti noin 20 sekuntia parempia aikoja. Tai sitten kello ei ollut käynnistynyt startista, mene ja tiedä.

Tuore Veterana E sarjalainen joutui kisa-aamuna tekemään katkeran päätöksen olla starttaamatta. Rebaten lenkillä ärtynyt nilkka oli tosi kipeä ja ainakin tämän aamuisen tuntemuksen mukaan päätös oli ainut oikea. Nyt on edessä muutama päivä pakkolepoa. Käyn vaikka kahleita jostain etsimässä...

Tänään ajettiin pyörälenkki aurinkoisessa, mutta erittäin tuulisessa säässä. Minulle ei kertynyt matkaa kuin 64 km, mutta Mikko ja Retu pyörittivät lähes puolet enemmän. Tämä jäikin nyt sitten viimeiseksi liikuntasuoritukseksi tällä reissulla. Loma loppuu...

En kai minä nyt perässä pysy, kun on näin pieni pyörä

Viisi viikkoa alkaa olla taputeltu. Huomenna hoidelllaan asioita ja keskiviikkona lennetään Suomeen. Tämä on ollut aika erilainen loma edellisvuosiin verrattuna. Ollaan asuttu maaseudulla ja ensimmäistä kertaa meillä on ollut auto käytettävissä. Asunto on ollut ylivoimaisesti paras tähän astisista, mutta asunnon sijainti ei juoksijan kannalta ole paras mahdollinen. Sen sijaan pyöräilyyn sijainti on erittäin hyvä ja kun talon omistaja Timo vielä tuonne takapihalle tekee lukollisen pyörävaraston, niin kaikki on kohdallaan.

Saattaa kuulostaa erikoiselta, mutta loma on ollut erittäin kiireinen. Tämä on tosin ollut itseaiheutettua ja etukäteen tiedossakin, joten ei se yllätyksenä tullut. Haluttiin muutosta edellisvuosiin ja nyt se on koettu. Mitä sitten tulevina vuosina tehdään, jää nähtäväksi. Joitain ajatuksia on heitelty ja seuraava muutos voi olla hyvinkin radikaali.

Kiitän kaikkia vielä tänne jääviä ystäviä. Päivät ja pyörälenkit pitenee, sääkin kevättä kohden lämpenee. Samalla kannustan kaikkia kokeilemaan Torreviejaa. Tähän porukkaan on helppo tulla ja ei varmasti tule suru puseroon. Minun pitää välillä lähteä töihin...

Jotain jäi vielä sanomatta ja sen kirjoitan kun olen päässyt rauhoittumaan kotisuomeen.

Rebaten lenkki

Rebaten lenkkiä juoksemalla on monta kertaa suunniteltu ja viimein eilen se tuli toteutettua. Helenan ja Tuulan kanssa juostiin, Masa sparrasi pyörällä. Lenkki on erittäin vaihteleva. Campoverdestä lähdetään alamäkeen, seuraavana tasainen kanavanvarsi, San Miguelin kaupungista alkaa reilun 10 km pätkä hiljaista serpentiinitietä Rebateen ja sieltä edelleen reilu viisi kilometriä Campoverdeen. Rebaten serpentiinit olen muutaman kerran ajanut pyörällä, mutta erittäin mukava se oli juostakin. Matkaa kertyi San Miguelin kaupunkipiston kanssa 41 km ja tämä olikin syksyn Wihan maratonia lukuunottamatta pisin juoksulenkkini yli vuoteen. Alla muutamia kuvia reissusta.

Huoltopyöränä ollut, vuonna 1996 hankkimani Tunturi ei ilmeisesti olekaan tehty ikuisesti kestävistä osista. Tänne saakka on vioitta selvitty, mutta nyt siitä katkesi Rebaten nousuissa ketjut. Matkaa Campoverdeen oli vielä 11 km ja nerokkaasti ajattelin, että juostuani sinne, tulen Masan ja Tunturin Fiestalla hakemaan. Masa kuitenkin jatkoi matkaa taluttaen pyörää ylämäet ja sen jälkeen hän pystyi laskettelemaan alamäet vapaalla huimaa vauhtia ohitsemme. Lopulta hän sitten olikin ensimmäisenä perillä.

Illalla kokoonnuimme Caffin talolle vuolemaan el Campellosta ansaittua Serranon kinkkua. Isäntäväki oli laittanut pöydän koreaksi ja samalla oli myös oiva tilaisuus hieman skoolata Helenan siirtymistä Veterana E sarjaan.

Huomenna  osallistutaan Santa Polan puolimaratoniin, joka on jo todella massatapahtuma. Puolikas lienee Espanjan suurimpia ja osallistujia on lähes 10000. Tänään käytiin tapahtuman expossa ja yllä olevassa kuvassa Santa Polan konkari antaa reittiselostuksen ensikertalaisille.

Kiirettä pittää...

lomalaisella kun ei tahdo joutaa blogia päivittämään.

Tiistain aktiviteettina polkaistiin Mikon ja Retun kanssa reipas pyörälenkki. Vaikka omaan mittariini ei tullut kuin 125 km, reittiin osui peräti kuusi kaupunkia. Aamu tuntui niin viileältä että ensimmäisen kerran tällä reissulla jouduin turvautumaan pitkiin trikoisiin. Päivä kuitenkin lämpeni taas mukavasti, joten iltapäivällä ne sitten jo tuntuivatkin turhan kuumilta.

Samana päivä Helena ja Tuula juoksivat 3x15 km ultraintervallin, jossa startit olivat kolmen tunnin välein, klo 9, 12 ja 15. Ensimmäinen veto oli mennyt kilometrin pitkäksi, joten päivän saldoksi heille tuli 46 km. Mukavaa että Tuula on ollut täällä Helenan kanssa pitkillä lenkeillä ja tämäkin harjoitus oli Helenalle aivan uusi kokemus. Ja kuulemma oikein mukava.

Tuula omaa kovat meriitit ultrajuoksussa. Vuonna 2008 hän selvitti ensimmäisenä suomalaisena naisena Spartathlonin ja on sen jälkeen uusinut saman tempun kolme kertaa. Ja historiaa hän on tehnyt myös Unkarissa, jossa Tuulalla on Balatonfuredin 48 h voiton ansiosta hankittu oma trail.

Eilen illalla klo 18 tätä aikaa avautui Spartathlon 2014 ilmoittautuminen. Aiheeseen paneuduttiin asiaan kuuluvalla hartaudella ja hyvin homma onnistuikin. Kovasti mietittiin, montako nimeä sinne lähetetään, mutta tarkemmin asiaa harkittuamme ilmoitettiin vain se, jolla ei ole Steinburg tölkkiä (näkyvissä). Jarmon meriitit ilmoittautumiseen olisivat riittäneet, mutta selkätoipilaana hän päätti jättää vielä väliin. Omat näyttöni Spartaan ovat jo menneet auttamattomasti vanhaksi...

Tänään me Masan kanssa vaihdettiin lajia ja käytiin pelaamassa lentopalloa. Pelipaikka on Torreviejan suolakuljettimien vieressä oleva ranta ja peliporukka lienee lähinnä suomalaisia eläkeläisiä, jotka asuvat vakituisesti Torreviejassa. Muutamalle peli tuntui olevan varsin totista touhua ja peliohjeita sateli yhtenään. Oma pelini meni juuri niin kuin sen lähes 30 vuoden pelitauon jälkeen voi arvata menevän. Tulipahan vietettyä tämän loman pisimmät kaksi tuntia. Huomenna on kuitenkin tarkoitus palata tutun harrastuksen pariin ja ihan koko päiväksi.

Sillä aikaa kun me pelattiin, tytöt lähtivät juoksemaan ja me sitten pelin jälkeen heitä autolla etsimään. Viimein heihin näköyhetys saatiin kun he olivat palaamassa rantaa pitkin Guardamarin majakalta. Heidän 25 km lenkkinsä näytti päättyvän mereen.

Ennen joulua tuli herjailtua, kun Retu ei oikein tahdo combipyörällään pysyä meidän maantiepyöräläisten mukana. Pitkään miehen hermo kesti, mutta kuten kuvasta näkyy, ei kuitenkaan loputtomiin. Voipi käydä niin että seuraavalla lenkillä ollaan Mikon kanssa helisemässä.

el Campello

Aamulla ilmestynyt el Campello periodicon julkaisi urheilusivuillaan harvinaisen kuvan, jossa suomalaiset ultrajuoksijanaiset seisoivat palkintokorokkeella heille vieraassa lajissa 6 km pikajuoksussa

Sekunnin tappio Julianille (377) voidaan laittaa keltaisen jäniksen hyytymisen piikkiin - Helena katkeroituneena tilittää

Tuula jätti espanjattaret taakseen

Veterano E voittaja Reijo Honkanen

Veterano F ykkönen Olli ja kolmonen Uuno

Joukkuekilpailussa Ca Finlandia Torrevieja nappasi voiton ja sai omakseen komean kinkun

Olisikohan suomalaisnaisten vauhti löytynyt edellisillan 27 km lenkiltä - el Campello periodicon ihmettelee

Flunssailua

Flunssa on estänyt minun tämän viikon hikiliikunnat kokonaan. Onneksi sentään sänkypotilaana ei ole tarvinnut olla, joten päivät ovat menneet mukavasti ilman endorfiinejäkin. Nyt kun ei ole mitään erityistä tähtäimessä, ei ole mitään paineita treenatakaan. Tiistain pitkälle pyöräyhteislenkille lähtöa arvoin viime minuuteille, mutta onneksi järki voitti ja jäin kotiin. Nyt olo on jo selkeästi parempi ja ehkäpä tästä huomenna pääsee kunnolla liikkeelle.

Decathlonin urheiluliikkeessä on tullut käytyä jo useita kertoja. Siellä tavaraa riittää lajiin kuin lajiin. Joka kerta sieltä jotain on mukaan tarttunut ja jo useita vuosia olen käyttänyt heidän kalenji- tuotteitaan. Ne ovat edullisia ja mielestäni myös laadukkaita. Decathlon liittyy sujuvasti valtavaan Zenia Boulevard ostoskeskukseen, jossa liikkeitä ja tavaraa riittää. Tällä kertaa oma kiinnostuksen kohteeni siellä on ollut lähinnä vauvan vaatteet. Tulihan minusta tapaninpäivänä ukki.

Eilen käytiin Retun ja Ellun kanssa Elchessä kenkien tehtaanmyymälässä. Läksin sieltä bootseja itselleni ostamaan, mutta kävi niin että Helena sai kengät ja minä kenkälusikan. Tosin löytyi ne sitten bootsitkin tulomatkalla Zenia Boulevardista.

Toissapäivänä tehtiin Caffin porukalla retki Cartagenan lähellä olevalle tykkivuorelle. Sää oli taas mitä parhain ja näkymät huikeat. Illalla sitten syötiin ja saunottiin Mikon ja Dianan luona. Kiitos paljon isäntäväelle kestityksestä. Alla muutama kuva tykkivuoren retkestä.

Mikko katselee mihin päin tykki on suunnattu

Näitä maisemia passasi katsella

Helena miettii bunkkereiden korjausrakentamista

Callosa

Kisoja täällä riittää ja eilen osallistuttiin Callosan 8 km katukisaan. Vaikka pikkukaupunki sijaitsee jyhkeän vuoren juurella, reitti oli aivan takainen ja juostiin kahtena neljän kilometrin lenkkinä. Yllä olevan yhteiskuvan ja alla olevat juoksukuvat nappasi Jarmo.

Helenan tyylinäyte

ja tulihan sieltä Ekakin

Juoksukisojen järjestelyt ovat yleensä täällä pelanneet moitteettomasti, mutta tällä kertaa tuli poikkeus. Iso osa chipeistä ei ollut toiminut ja järjestäjät joutuivat setvimään loppuaikoja maalivideon perusteella. Kun tämäkin tapahtui espanjalaiseen tyyliin kovin verkkaisesti, loppuseremoniat venyivät ja venyivät.

Missähän ne tulokset viipyy. Etualalla oleva Uunokin on palannut Suomen visiitin jälkeen maisemiin.

Niin pitkälle jaksettiin tuloksia odotella, että Olli saatiin nuoret miehet Veterano C (yli 55 v.) sarjassa kolmanneksi, mutta sekin oli lopulta korjattu kakkoseksi. Kotona vasta saatiin tieto että Helena oli nuoret naiset Veterana B (yli 45 v.) sarjassa kolmas. Se ei harmita että hänen palkintoseremoniat menivät ohi, mutta se hiukan harmittaa kun jäi kuulematta, mitä hän olisi lohkaissut seremoniamestarin espanjankieliseen voittajakolmikon haastatteluun. Jotain omaperäistä sieltä varmaan olisi tullut, onhan hän asunut jo reilut viisi vuotta Savossa.

Caffilaisten tulokset

Näitä espanjalaistyttöjä ei tulosten viipyminen näyttänyt haittaavan

Viime päivien säät ovat olleet mainiot ja hyvältä näyttää jatkossakin. Harmillisesti minulla alkoi toissailtana kurkku kipuilemaan ja eilinen reuhtominen ei sitä parantanut. Viime yö menikin sitten enimmäkseen valvoessa ja näyttää pahasti siltä, että minun on jätettävä huomiseksi suunniteltu koko päivän pyörälenkki väliin. Toivottavasti tästä tokenee mahdollisimman nopeasti, ettei menisi arvokkaita lomapäiviä sairastaessa.

Vanhan vuoden muistelua

Laitetaan perinteinen excel näkyviin vaikka melko karulta näyttääkin. Viime vuonna kertyi juoksua 1659 km, joka on melko tarkkaan puolet edellisvuodesta. Näin vähäisiä kilometrejä saa hakea taulukosta reilun kymmenen vuoden takaa. Hiihtokaan ei oikein innostanut, ainoastaan muutama hiihtokerta. Pyöräily palasi kuvioihin, mutta siinäkin jäi 1000 km rikkomatta.

Toissa syksynä alkaneet lonkkavaivat veivät motivaation ja kesä meni varsin tehokkaasti laiskotellessa. Harvoin tehdyt saunalenkit paljastivat, miten nopeasti olin onnistunut pääsemään juoksukunnosta eroon. Syksyllä työpaikalla tehty inbodymittaus näytti hyvin liikunnan vähenemisen vaikutuksen, paino oli noussut 6 kg ja rasvaa oli tullut 8 kg lisää. Ei ihme, ettei kulkenut. Sen jälkeen sain itseäni hieman niskasta kiinni ja lopulta yhden maratonmerkinnänkin Wihalta. Samoin uuteen Fressiin tehty kahden vuoden sopimus kirvoitti mukavasti hikilammikoita spinningpyörän alle.

Tältä vuodelta en uskalla luvata muuta kuin että sohvalle ei ole kuitenkaan tarkoitus jäädä. Maratoneja olisi mukava kiertää, mutta sekin vaatii että saa kohtuu vammoitta treenata. Pitemmistä matkoista taitaa olla turha enää haaveilla. Pöyräilyä lisää...

Vuoden ensimmäinen pyörälenkki tehtiin eilen. Vaikka kuvasta voisi muuta tulkita, minun lähtö- ja tulopaikka on sama. Eli Camposta myötäpäivään tekojärven ympäri, sitten kanavan vartta pitkin Villa Martinin mastolle. Rusetin kohdalla Petri liittyi mukaan ja jatkoimme päinvastaiseen suuntaan Zenetaan ja Hurchilloon.

Reitin varrelle osui myös hieman kookkaampi vesiletku. Tätä putkea pitkin pumpataan vesi Embalse de la Pedreran tekojärveen, josta sitten 70 km pitkä kastelukanava alkaa. Reissussa nähtiin myös muutamia muita espanjalaisten erikoisuuksia, kuten mm. moottoritien varteen rakennettu punainen pyörätie, jota pitkin ei kukaan pyöräile. Johtunee varmaan siitä että moottoritie ei johda mihinkään muuhun kuin heinäpeltoon. Reitillä oli korkeuseroja aivan riittävästi ja Campossa pyörän mittari näytti 113 km lukemaa.

Loma on puolivälissä ja pitemmät juoksulenkit ovat vielä tekemättä. Vajaan viikon päästä tälle kylälle saapuu juoksijatar, joka ei ensimmäisenä käänny lenkiltä kotiin. Yritän pysyä matkassa, mutta voihan se olla että joudun turvautumaan polkupyörään. Huomenna tempaistaan Gallosassa 8 km kisa ja varmasti päästään helpommalla kuin Sakari Haka, joka aloitti tänään juoksumatolla 48 tunnin urakkansa lastensairaalan hyväksi.

Crevin kymppi

Vanha vuosi lopeteltiin Crevillenten kympillä. Mutkainen katureitti hakee vertaistaan ja tämän kisan kaltaista tunnelmaa ei Suomesta löydy. Yllä Caffin iloinen porukka Jarmon kuvaamana. Mutkaisella katureitillä ei vielä aivan kynnyksillä tullut päästeltyä ja enimmäkseen tuli vaan naatiskeltua. Laakasen sitten myöhemmin...ehkäpä Santa Polassa. Alla Crevin lähdön tunnelmaa Retun ropelikamerasta ja kisan tulokset.

Vuosi vaihtui perinteisesti Sarin ja Petrin kattoterassilla. Paikka on meille Helenan kanssa ikimuistoinen ja olemme todella iloisia että olemme saaneet tutustua täällä tähän mukavaan porukkaan. Vuosi sitten samaisella kattoterassilla pujotettiin sormukset sormiin, mutta vielä ei sentään kulmahousuja tarvittu, vaikka Retu lienee niihinkin varautunut.

Crevin edellispäivänä tuli Bianchia ulkoilutettua 84 km verran ja viikon päästä on tähtäimessä koko päivän pyöräretki. Saapa nähdä miten pitkälle päästään. Tänään oli aurinkoinen päivä ja lepoa hikiliikunnasta, mutta sen sijaan nautittiin Lo Paganin rannassa alla olevista maisemista.