Syksyn tuulia

Reilu viikko sitten tuli kahdeksan kuukauden tauon jälkeen käytyä ihan oikeassa juoksutapahtumassa. Finlandia Maratonin puolikkaalle tuli vanhasta muistista startattua hieman liian reippaasti ja aivan tasaiseen vauhtiin ei tämän hetken kunto riittänyt. Loppuaikaan 1:46:35 pitää kuitenkin olla tyytyväinen ja tästä voi sitten talvella Espanjan puolikkailla lähteä parantamaan. Parasta oli, että täysin kivuitta pystyin lenkin juoksemaan. Sen verran juoksukilometrejä olen viime viikkoina saanut kasaan, että tarkoitus on Wihan kilometreillä maraton hölkkäillä. Fysioterapiasta olen saanut lonkan kuntoutukseen laiskalle venyttelijällekin sopia kotiohjeita. Paras niistä on että makaan selällään lattialla ja Helena vetää minua jalasta ympäri huushollia.

Viikonlopun Etelä-Suomen reissulla jarruteltiin ensimmäiseksi yöksi Vierumäelle, jossa oli menossa 24 h juoksu. Keli ei ulkoilmaliikuntaa juuri suosinut, vettä satoi, mutta onneksi ei ollut hirveän kylmä. Meilläkin oli lenkkikamat mukana, mutta kun myöhään syysiltana olimme perillä, päädyimme sisäliikuntaan ja teimme tunnin treenin mukavasti hotellin juoksumatolla. Melko kermapersetoimintaa muiden juostessa vuorokautta pimeässä vesisateessa.

Näin virkeä oli Ikäläisen Tuulikki 15 h juoksun jälkeen

Tämän kesän pyöräilykilometrit jäivät luvattoman vähiin ja tänään pakattiinkin kulkuvälineet jo kuljetuslaatikoihin. Pyörät matkaavat Retun peräkärrissä Helsinkiin ja lokakuussa edelleen Mikon mukana Torreviejaan. Mikko vie Retun peräkärrillä Espanjaan myös tynnyrisaunan. Viime talven lasiseinäsaunassa löylyt tahtoivat karata Välimerelle, mutta nyt kaasukiukaallisessa tynnyrisaunassa ei sitä pelkoa pitäisi olla.

Perjantaiaamuna klo 7:00 starttaa taas Spartathlon. Tällä kertaa mukana yhdeksän suomalaista, joista kaksi ensikertalaista ja molemmat naisia. Tsemppiä matkaan, ikimuistoinen seikkailu on taattu. Täytyy myöntää että kaiholla muistelee omaa kolmen vuoden takaista reissua. Spartathlon on parasta ja sitä kannattaa tavoitella.