Yhteislenkkejä

Neljäs viikko lomaa jo menossa ja on aika pienen päivityksen. Maanantaina juostiin yhteislenkki, johon matkan varrelta otettiin porukkaa mukaan. Los Altosista lähdettiin, Pete liittyi seuraamme kilometrin päästä, Mikko odotteli meitä Zenia boulevardin kohdalla, matka jatkui Alpon asunnolle ja sieltä jatkettiin yhdessä kanavan varteen. Purkautuminen tapahtui suunnilleen samassa järjestyksessä. Oman lenkkini pituudeksi tuli 25 km, joka tuntui vähintäänkin riittävältä sille päivälle.

Tässä ollaan Alpon (kuvassa keskellä) kotikulmilla Zeniassa. Väljiä suoria  riittää.

Tiistaiksi heitin Helenalle idean mäkitreeneistä ja yllättäen hän innostuikin asiasta. Kanavalle nousevassa mäessä vedettiin 5 x 800 m kiihtyvällä tahdilla. Muutaman kuvankin - joissa harjoituksen todellinen luonne konkreettisesti paljastui - ehdin nappaamaan, mutta valitettavasti en saanut niille julkaisulupaa. Eivät kuulemma ole ihmisten kateltavia. Hämäläisethän ovat tunnetusti vittumaisia ja pitkävihaisia ja vaikka poikkeus vahvistaakin säännön, en nyt uskalla uhmata kieltoa. Treeni muuten onnistui todella hyvin.

Keskiviikkona pelattiin Ellun ja Retun kanssa minigolfia ja käytiin uudessa Decathlon urheiluliikkeessä. Hinta-laatusuhteeltaan todella laadukasta tavaraa joka lajiin. Meille sieltä tarttui mukaan shortseja, paitoja ja sukkia.

Eilen järjestimme ystävillemme kahvi- ja kakkukekkerit. Mukavaa on ollut vuosien varrella tutustua samanhenkisiin ihmisiin, jotka vuodesta toiseen tulevat Pohjolan oloja pakoon tänne mikroilmastoon. Osa onkin muuttanut Torreviejaan jo pysyvästi ja loputkin taitavat siitä vähintään haaveilla.

Aivan kaikki kahvivieraat eivät mahtuneet kuvaan

Aikaisemmilla Torren reissuilla kaksi välipäivää juoksusta  ei olisi tullut kuuloonkaan, mutta nyt ollaankin hieman eri mielellä liikkeellä. Aika on mennyt todella mukavasti ja tekemistä on riittänyt, vaikka joka päivä ei tien päällä ole tullut oltuakaan.

Tänään kuitenkin taas juostiin. Jarmon ja Ritin kanssa mentiin alkumatka yhtämatkaa ja sitten sukupuolittain jakaannuttiin omille teillemme. Jarmon kanssa juostiin radan pohjan kautta La Matan kansallispuistoon ja sieltä edelleen merenrantaan. Lenkkivauhtimme ei enää oikein satu yksiin ja merenrannasta Jarmo jatkoikin omaa reippaampaa vauhtiaan pyöräilevän huoltajan Retun saattelemana.

Parikymppiä takana ja pulskempaa poikaa alkaa jo hapottaa

Jarmo treenaa maailman vanhimpaan ultrajuoksuun, kesäkuussa Etelä-Afrikassa järjestettävään Comradesiin  

Lenkkini pituudeksi tuli tänään 33 km ja se on pisin mitä täällä ollessa olen juossut. Jalan jäykistyminen alkaa parin tunnin juoksun jälkeen ja sieltä se siirtyy etupuolelle lonkkaan. Rytmin vaihto auttaisi, mutta kun sitäkään ei jaksa tehdä, niin nyt viimeistään on sanottava että omalta osaltani pitkät ja varsinkin ylipitkät lenkit  ovat tässä. Entisistä pitkän lenkin nautinnoista ei ole tietoakaan, joten en näe yhtään syytä miksi lonkkaa pitäisi turhaan rasittaa. 

Erityiskiitosmaininta pitää antaa Retulle. Hyvin hän on oman pohjevammavitutuksensa peittänyt ja jaksanut meitä lenkeillämme pyörällä huoltaen kannustaa. Myös suurin osa kuvista on peräisin Retun kamerasta. Toivottavasti pohje on pyöräillessä sen verran kuntoutunut että kestää sunnuntain Campellon pikamatkan.

Pitää vielä korjata vuodenvaihteessa kirjoittamaani yhteenvetoa. Totaltaulukkooni oli lipsahtanut kaavavirhe ja viime vuoden kilometrit olivat jääneet yhteissummasta kokonaan pois.

Eli onhan se maailmanympärysmatka juosten jo tehty, joten senkin puolesta voi alkaa löysäilemään